Viimeisten parin vuosikymmenen ajan Suomen talous on vuoroin hilautunut ylöspäin ja vuoroin tehnyt rajua laskua. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen oltiin jälleen pääsemässä historiallisesti tulotason huipulle, kun pandemia iski.
Koronasta selvittiin, vaikka se tulikin kalliiksi, sanoo Ellun kanojen pääekonomisti Heikki Pursiainen.
– Koronan myötä Suomen velkaantumisvauhti yltyi ja rahaa heiteltiin hirveät määrät, jotta talouden pyörät pysyivät pyörimässä.
Venäjän hyökkäyssota taas kiihdytti inflaatiota, ja taantumakin kurkkii nurkan takana. Kuluttajien luottamus talouteen on heikoimmillaan. Lisäksi päällä ovat sotealan ongelmat ja energiakriisi.
Näistä ongelmista Pursiainen ei kuitenkaan ole erityisen huolissaan, sillä pitkän aikavälin ongelmat kaipaavat nyt kipeämmin huomiotamme. Pursiainen uskoo, että kunhan suuremmat ongelmat ratkaistaan, tämä vaikea aika jää vain lyhyeksi, synkäksi muistoksi Suomen taloushistoriassa.
– Jos nyt ei hoideta asioita oikein, muistelemme myöhemmin tätä aikaa ajatellen, että silloinhan meillä meni oikeastaan ihan hyvin.
Kukaan ei tule ulkomailta Suomeen innosta hihkuen vain tyydyttämään työvoimatarvetta, sanoo ekonomisti Heikki Pursiainen.
Suomen talouden tuottavuus ei riitä
Pursiaisen mukaan ekonomistit puhuvat taloudesta mielellään vaikeasti, mutta hän haluaa edustaa toista ääripäätä. Hän avaa seuraavaksi Suomen talouden ongelman rautalangasta vääntäen.
Ennen varsinaisen ongelman miettimistä tulee Pursiaisen mukaan ymmärtää Suomen talouden yksinkertaistettu pääperiaate, eli että kaikki kuluttamamme tavarat ja palvelut kampaamokäynnistä sahatavaraan pitää tavalla tai toisella tehdä Suomessa työskentelevien voimin. Ulkomaille viedään tavaraa ja sitä vastaan ostetaan jotain tilalle. Lisäksi meidän täytyy tuottaa kaikki julkiset palvelut, kuten sosiaali- ja terveydenhuolto sekä maanpuolustus.
– Suomen talous on siis se prosessi, jossa tavalla tai toisella tuotamme kaiken, mitä tarvitsemme.
Jotta voidaan saada lisää, täytyy tehdä enemmän töitä tai tinkiä jostain muusta.
Nyt Suomi on ongelmissa, sillä tuotantomme ei riitä kattamaan tarpeitamme. Tarvitaan lisää julkisia palveluita vanhenevalle väestölle ja investointeja vihreään siirtymään matkalla päästöttömyyteen. Kolmanneksi tarvitaan lisää maanpuolustusta, koska naapurimaamme on hyökännyt toiseen suvereeniin naapurimaahansa. Jotta voidaan saada lisää, täytyy tehdä enemmän töitä tai tinkiä jostain muusta.
– Samaan aikaan tekijöitä on yhä vähemmän, koska väestö vanhenee, Pursiainen huomauttaa.
Moni maa on mennyt Suomen ohi
Ongelman ydin on siis se, että jos pitkän aikavälin ongelmiin ei tartuta ja aleta tuottaa enemmän, Suomi köyhtyy. Pursiaisen mukaan nyt on olennaista parantaa työnteon kannustimia, työmarkkinoiden toimintaa ja työvoiman liikkuvuutta. Hänen mielestään pitää myös ymmärtää, ettei kukaan tule ulkomailta Suomeen innosta hihkuen vain tyydyttämään työvoimatarvetta.
– Voi kysyä, miksi tulla Lieksaan, jos voi yhtä hyvin mennä Pohjois-Italiaan.
Samalla tuottavuuskasvua pitää tavalla tai toisella parantaa, eli saada samasta työtuntimäärästä aiempaa tuottavampaa. Käytännössä se onnistuu, kun oikeanlainen osaaminen yhdistetään oikeaan teknologiaan. Ruotsissa tämä osataan jo Suomea paremmin.
Nyt on olennaista parantaa työnteon kannustimia, työmarkkinoiden toimintaa ja työvoiman liikkuvuutta.
Vaikka kaksikymmentä vuotta sitten Suomen koulutustaso oli kansainvälisesti verraten korkea, korkeakoulutettujen osuus väestöstä ei ole noussut ja moni maa on mennyt ohi. Nyt Pursiainen toivoo paitsi investointeja innovaatioihin ja inhimilliseen pääomaan, myös toimivaa kilpailua ja kannustavaa sosiaaliturvaa. Jos mitään ei tehdä, edessä on kurjistumisen kierre.
Vaikka taantuma, sotekriisi ja energiapula ovat käsillä juuri nyt, pitkän aikavälin strategiaa ei saa unohtaa.
– Väliaikaiset ongelmat täytyy laittaa isojen asioiden kanssa tärkeysjärjestykseen. Siihen vaaditaan päätöksentekokykyä.
