Ilmastokriisi, koronapandemia, Ukrainan sota, energiapula ja taantuman uhka. Luottamus tulevaan on ollut viime vuosina koetuksella, kun erilaisten kriisien kehittymistä on saatu seurata päivittäin.
Vaikka historiassa kriisejä on ollut aina, tämänhetkinen tilanne tuntuu monesta erityisen epävakaalta. Esimerkiksi kuluttajien luottamus talouteen on ollut kuukausi toisensa jälkeen ennätysalhaalla. Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufvan mukaan ajan tekee poikkeukselliseksi koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan lisäksi se, että meneillään on yhtä aikaa useita muutoksia, ja samalla olisi tarve usealle muulle.
– Olemme muokanneet ympäristöämme merkittävästi, ja luonnon monimuotoisuus on romahtamassa. Meidän pitää muuttaa paitsi energia- ja talousjärjestelmää myös ruoantuotantoa, sekä vahvistaa demokratiaa ja ihmisten osallisuutta.
Erityisen huolissaan tulevaisuudesta ovat nuoret. Se käy järkeen – viettäväthän he suurimman osan elämästään tulevaisuudesta. Laajassa, vuonna 2021 julkaistussa kansainvälisessä kyselytutkimuksessa kartoitettiin 16–25-vuotiaiden ajatuksia ilmastonmuutoksesta ja valtiojohdon toimista. Vastaajista yli puolet sanoi ajattelevansa, että ihmiskunta on tuhoon tuomittu. Suomalaisnuorista näin ajatteli 43 prosenttia.
– Onhan se aivan järkyttävä luku, Dufva sanoo.
Maailmankuvaa ei muuttanut koronapandemia, vaan sota
Vaikka nuorten tulevaisuususko on heikolla tolalla, viime vuonna julkaistussa Sitran Tulevaisuusbarometrissa suomalaiset olivat keskimäärin hyvin kiinnostuneita tulevaisuudesta ja uskoivat pystyvänsä vaikuttamaan siihen. Koronapandemia ei juuri laskenut suomalaisten tulevaisuususkoa.
– Suomalaiset kallistuvat optimismin puolelle, kun he ajattelevat omaa tai Suomen tulevaisuutta. Maailman tulevaisuus nähdään sen sijaan synkempänä, Dufva sanoo.
Suomalaisten ajattelu on kuitenkin laajemmin katsottuna muuttunut. Perinteisesti ihmisen maailmankuva on melko pysyvä, mutta Ylen tilaamassa Suomalaisten pelot ja haaveet -tutkimuksessa yli puolet vastaajista koki maailmankuvansa muuttuneen viimeisten kahden vuoden aikana.
Vaikka koronapandemia ei maailmankuvaa juuri horjuttanut, muuttunut maailmantilanne, sota ja sen uhka ovat jättäneet jälkensä.
Meillä on yhtä aikaa tarve muuttaa paitsi energia- ja talousjärjestelmää myös ruoantuotantoa, Dufva sanoo.
Vanhat tulevaisuudenvisiot eivät toimi
Tulevaisuususkoa ja maailmankuvaa muokkaavat lukemattomat ympäriltä tulevat viestit. Kohdahduttavilla lööpeillä ja raaoilla uutisvideoilla on osansa, mutta enää perinteiset mediat ja tv-uutiset eivät ole samanlaisia tiedon portinvartijoita kuin aikaisemmin.
– Viestejä tulee yhtä lailla somesta, keskustelupalstoilta, mainonnasta ja elokuvista. Visiot digitaalisesta tulevaisuudesta taas tulevat pitkälti teknologiayrityksiltä.
Dufva uskoo, että syy erityisesti nuorten heikkoon tulevaisuususkoon on todennäköisesti monisyisempi kuin äkkiseltään näyttää. Suuri haaste on se, että nuoret eivät samaistu vanhoihin visioihin tulevaisuudesta, eivätkä vaihtoehdot toisenlaisesta maailmasta saa juuri tilaa julkisessa keskustelussa.
– Jatkuvan taloudellisen ja teknologisen kehittymisen tulevaisuuskuva, jossa kuluttamalla tulee onnelliseksi, ei monen mielestä ole kovin uskottava ratkaisu ilmastokriisiin.
Mukana on todennäköisesti myös tyytymättömyyttä nykyhetkeen. Vaikka meillä on enemmän resursseja kuin koskaan ja parhaat edellytykset vaihtaa suuntaa, vaihdetaanko sitä?
Kaikki riippuu teoista
Jotta nuorten uskoa tulevaisuuteen saataisiin vahvistettua, heidän pelkonsa ja huolensa tulisi ottaa tosissaan. Dufvan mukaan nuorilla on itse asiassa hyvä kuva siitä, mitä on jo tapahtunut ja tapahtumassa.
– Ainakaan ei kannata sanoa, että kyllä kaikki järjestyy, jatketaan vain samaan malliin.
Dufva kannustaa ihmisiä hyväksymään, että mahdollisia tulevaisuuksia on useita riippuen siitä, millaista maailmaa yhdessä rakennamme. Toiminta paremman tulevaisuuden eteen on myös lääkettä tulevaisuususkon puutteeseen.
– On helppo ajatella, että maailmanloppu tulee. Mutta sillä on paljon merkitystä, hankkiiko haulikon ja menee bunkkeriin vai ryhtyykö tekemään yhteisöstään resilientimpää, eli sopeutumis- ja uudistumiskykyisempää.
Lopulta varsinaisella tulevaisuuskuvalla itsellään ei ole esimerkiksi ilmastokriisin kohdalla merkitystä, ainoastaan toiminnalla on.
– Uhkakuvien vastapainoksi tarvitaan paremman tulevaisuuden kuvia.
