Kuntien ja pian toimintansa aloittavien hyvinvointialueiden ei tulisi periä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja maksukyvyttömiltä, toteaa Lowellin toimitusjohtaja Juho Ylinen.
Ylinen korostaa, että julkisten palveluiden maksut tulee maksaa kuten muutkin laskut. Sen sijaan selvästi maksukyvyttömät henkilöt tulisi vapauttaa julkisista maksuista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain perusteella.
– Ei ole kenenkään edun mukaista laskuttaa, periä ja lopulta lähettää ulosottoon maksuja, joita pitkäaikaisesti maksukyvytön ei kykene maksamaan. Prosessista aiheutuu turhaa vaivaa kuluttajalle sekä tarpeetonta työtä ja kustannuksia laskuttajille ja tietenkin myös perintäyhtiöille. Lopulta maksut kuormittavat tarpeettomasti viranomaisia ja yhteiskuntaamme, Ylinen sanoo.
Laskujen perimättä jättäminen on vastuullista, kun maksukykyä ei ole
Asiakasmaksulain muutokset tulivat voimaan vuonna 2021. Uuden lain mukaan (11§) maksua tulisi mieluummin alentaa tai jättää se perimättä kuin heikentää henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä.
Aihe on Ylisen mukaan ajankohtainen, kun hyvinvointialueet aloittavat pian toimintansa. Uusilla aluevaltuustoilla on mahdollisuus päättää, peritäänkö maksuja myös maksukyvyttömiltä – tai missä tilanteissa niitä voisi huojentaa.
– Haluamme Lowellilla edistää vastuullista toimintatapaa alalla. Siksi puhumme vastuullisesta luotonannosta ja kannatamme positiivista luottorekisteriä, Ylinen sanoo.
Vastuullisen luotonannon periaatteiden mukaan lainanantaja varmistaa, että lainanottajalla on riittävä maksukyky. Luottoa voi antaa vastuullisesti, mutta joskus vastuullisinta on jättää luotto myöntämättä.
Yhtä lailla Ylisen mukaan on vastuullista olla perimättä asiakasmaksuja, jos tiedetään, ettei asiakas pysty niistä suoriutumaan.
Ei ratkaisu ylivelkaantumiseen, mutta helpotus kaikille osapuolille
Pahimmassa tapauksessa ulosottoon päätyvät maksamattomat asiakasmaksut estävät pienituloisten hakeutumisen hoidon piiriin. Julkiset palvelut kuuluvat kaikille. Maksukyvyttömiä ei pidä sulkea palveluiden ulkopuolelle. Laskuttaja, eli kunta tai hyvinvointialue, voi selvittää asiakkaan maksukyvyn ja luottokelpoisuuden ennen perintäkirjeen lähettämistä.
– Jos maksukykyä ei ole lainkaan, perintätoimia on julkisten palveluiden kohdalla turha käynnistää. Perintätoimien sijaan maksukyvyttömät tulisi vapauttaa palveluiden maksuista. Asiakasmaksujen perimättä jättäminen ei ratkaise ylivelkaantumisen juurisyitä, mutta nykyinen tapa heikentää entisestään heikossa asemassa olevien asemaa.
– Asiakasmaksujen poistaminen maksukyvyttömiltä olisi konkreettinen keino helpottaa heidän elämäänsä sekä vähentää kuntien, hyvinvointialueiden ja perintäyhtiöiden turhaa työtä, Ylinen toteaa.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 11 § (13.3.2003/221)
Maksun perimättä jättäminen ja alentaminen
Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.
Palvelun tuottava kunta tai kuntayhtymä (1.1.23 lukien palvelusta järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue) voi päättää, että:
- muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja maksuja voidaan jättää perimättä tai alentaa 1 momentissa tarkoitetuilla perusteilla; tai
- maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.
Maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitettuun toimeentulotukeen nähden. (30.12.2020/1201)
Kunnan tai kuntayhtymän on annettava asiakkaalle tieto siitä, mitä 1–3 momentissa säädetään maksun alentamisesta ja perimättä jättämisestä. Tieto on annettava ennen ensimmäistä palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä. Jos tiedon antaminen ei ole mahdollista ennen palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä, sen voi antaa myöhemmin, kuitenkin viimeistään maksua perittäessä. Tieto on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Tietoa annettaessa asiakkaalle on annettava sen tahon nimi ja yhteystiedot, jolta asiakas voi tarvittaessa pyytää lisätietoja. (30.12.2020/1201)
Edellä 4 momentissa tarkoitettu tieto on annettava asiakkaalle henkilökohtaisesti kirjallisesti tai suullisesti. Tieto voidaan antaa myös asiakkaan yksilöivän sähköisen palvelun välityksellä. Jos tieto annetaan muulla tavalla kuin kirjallisesti, asiakkaalle on hänen pyynnöstään annettava tieto myös kirjallisena. (30.12.2020/1201)
