Koska vastuullisuustavoitteet ja -lupaukset ohjaavat nykyään yhä voimakkaammin liiketoimintaa. myös yritykset arvioivat aiempaa tarkemmin olemassa olevienja potentiaalisten kumppaneiden vastuullisuutta.
– Usein korostetaan, että vastuullinen kumppanuus pohjautuu yhteisiin tavoitteisiin tai arvoihin. Silloin kumppanit pystyvät rakentamaan luottamusta ja jatkuvuutta sekä kehittävät vastuullisuutta vastavuoroisesti, kertoo Tampereen yliopiston yrityksen johtamisen yliopistonlehtori ja vastuullisen liiketoiminnan maisteriohjelman johtaja, dosentti Anna Heikkinen.
Heikkisen mukaan yritysten vastuullisuustyössä tehdään paljon hyvää. Tutkimusten mukaan vastuullisuutta eri sidosryhmiin pidetään arvossaan ja luontevana osana liiketoimintaa.
Yritykset ovat vastuullisuustyössään eri vaiheissa; toiset kokeneita, toiset lapsenkengissä. Myös maailmantilanne vaikuttaa yritysten mahdollisuuksiin huomioida vastuullisuus toiminnassaan.
– Kiikkerinä taloudellisina aikoina yritykset kaventavat toimintansa turvaamaan liiketoiminnan jatkuvuutta. Tällöin ei välttämättä pystytä panostamaan kaikkiin vastuullisuusasioihin yhtä paljon.
Uudet käsitteet hämmentävät
Vastuullisuuden ympärille rakentunut käsiteviidakko sekoittaa keskustelua. Koetaan, että jatkuvasti muuttuvat ja elävät käsitteet jopa haastavat vastuullisuustekemisen uskottavuutta ja valmiutta.
Vastuullisuuden synonyyminä käytetään yleisesti kestävyyttä (sustainability), mutta viime aikoina käytössä on yleistynyt myös kirjainlyhenne ESG (environment, social, governance). Heikkinen muistuttaa, ettei yritysvastuu ole kuitenkaan uusi ilmiö.
– Välillä esimerkiksi keskustelu ESG:stä saattaa antaa ymmärtää, että vastuullisuus on aivan uusi asia, jota ei ole aiemmin tehty ja joka pitää nyt ottaa huomioon. Syntyy mielikuva, etteivät esimerkiksi pitkät ympäristöjohtamisen perinteet tai sidosryhmävastuullisuuden kysymykset ole riittäviä, Heikkinen kertoo.
Jos vastuullisuus ei rakennu olemassa olevan tiedon pohjalle, lähdetään keksimään pyörää uudestaan.
Suomessa ja Pohjoismaissa vastuullisuustyön ja yhteiskuntavastuullisen toiminnan pohja on vakaa. Heikkisen mukaan yritysten kannattaa nyt jatkaa vastuullisuuden kehitystä jo tehdyn vastuullisuustyön päälle sekä huomioida oman toiminnan suurimmat vaikutukset eri sidosryhmiin, vastuullisuuden uudet painopistealueet ja yhteiskunnan muuttuvat tarpeet.
– Jos vastuullisuus ei rakennu olemassa olevan tiedon pohjalle, lähdetään keksimään pyörää uudestaan ja jäädään junnaamaan paikalleen, eikä vastuullisuudesta tule valmista.
Vastuullinen kumppanuus perustuu avoimuuteen ja luottamukseen
Potentiaalisia yhteistyökumppaneita arvioidessaan yrityksen kannattaa miettiä omia vastuullisuuspainopisteitään ja odotuksiaan kumppanista. Näin yritys voi laatia kriteeristön, jonka avulla kumppanuuksien vastuullisuutta käsitellään aina samojen kysymysten kautta.
Heikkinen korostaa kumppaneiden arvioinnissa viestinnän avoimuutta, toiminnan jatkuvuutta pitkällä aikavälillä sekä luottamusta ja rehellisyyttä, jotka muodostavat vastuullisen kumppanuuden perustuksen.
Kun viestintä on avointa, kumppanuudessa päästään dialogiin vaikeista asioista ja siten ratkaisemaan haasteita.
– Kun viestintä on avointa, kumppanuudessa päästään dialogiin vaikeista asioista ja siten ratkaisemaan haasteita.
Heikkisen mukaan vastuullisuustyössä olennaista on nopeiden voittojen sijaan pitkäjänteisyys. Pidemmän kumppanuuden aikana päästään käsittelemään myös laajoja ja vaikeasti hahmotettavia vaikutussuhteita ja vastuullisuusasioita.
Tampereen yliopiston dosentti Anna Heikkinen muistuttaa, ettei vastuullisuus ole millään lailla uusi ilmiö.
Ongelmina tietojen läpinäkymättömyys ja vaikea vertailtavuus
Vastuullisuusala on saanut osakseen kritiikkiä siitä, ettei vastuullisuutta arvioida tarpeeksi objektiivisesti, eikä sen osoittamiseen ole yhteisesti määriteltyjä tapoja. Samat haasteet heijastuvat kumppanuusvalinnoissa, sillä vastuullisuustietojen vertailtavuutta ja läpinäkyvyyttä on välillä vaikea saavuttaa.
– Keskeinen ja yleisesti tunnettu ongelma on se, että ESG-tiedon tuottamiseen ja vertailemiseen on liikaa erilaisia kriteeristöjä, Heikkinen sanoo.
Heikkisen mukaan laajempi ongelma taustalla on se, mitä mitataan ja miten laajasti: mitataanko esimerkiksi suoria vaikutuksia lyhyellä aikavälillä, kuten verojen maksua kansallisesti, vai epäsuoria vaikutuksia pitkällä aikavälillä, kuten tasa-arvon toteutumista alihankintamaissa. Kumppanuuksissa haasteita luovat toisinaan myös yhteisen toiminnan lyhyt aikajänne, vertailukelpoisen tiedon ja avoimuuden puute sekä suhteen epätasapaino.
– Jos iso yritys sanelee maksu- ja toimitusehdot, se voi laittaa pienen yrityksen aika ahtaalle, Heikkinen kertoo.
Heikkisen mielestä kumppanuuksissa ei tulisikaan tuijottaa vain yhtä kriteeriä, vaan tarkastella potentiaalia pitkäaikaiseen yhteistyöhön. Kumppaniverkostoja muodostamalla yritykset voivat vaikuttaa entistä enemmän monimutkaisiin vastuullisuuskysymyksiin, kuten luonnon monimuotoisuuden tai tasa-arvon vahvistamiseen.
Vastuullisuuden todentaminen voi olla haaste
Vastuullisuuden arviointiin ja todentamiseen käytetään yleensä vastuullisuusraportointia ja muita mittareita. Yritysten kilpailutuskriteerit ovat tiukat ja tehty palvelemaan etenkin isoja yrityksiä. Pienempien yritysten voi olla välillä mahdotonta tulla huomatuksi kilpailutuksissa, sillä resurssit raportoida ja viestiä vastuullisuusvaikutuksista ovat vähäisemmät.
Yritys voi Heikkisen mukaan kuitenkin osoittaa vastuullisuuttaan monella tavalla, esimerkiksi viestimällä selkeästi, ajantasaisesti ja avoimesti.
– Yritys voi kertoa sen painopisteistä ja keskeisimmistä vastuullisuuskysymyksistä sekä tuoda esiin, miten niihin konkreettisesti satsataan.
Myös referenssit aiemmasta toiminnasta ja kumppanuuksista ovat konkreettinen tapa osoittaa kykyä ylläpitää pidempään jatkuneita yhteistyösuhteita muihin vastuullisiin toimijoihin.
– Jos pienen yrityksen toiminta on pitkäkestoista ja jatkuvaa, voidaan ajatella, että yrityksessä tehdään oikeita asioita, mikä kertoo jotain myös yrityksen vastuullisuudesta.
