Perintälain muutokset astuivat voimaan toukokuun alussa. Koronapandemian takia perintälakiin tuli jo 1. tammikuuta 2021 lähtien väliaikaissääntelyä yrityssaatavan perintään. Uusien lakimuutosten myötä väliaikaiset säännökset kumoutuivat.
Perintälaissa säädetään erääntyvän saatavan vapaaehtoisesta perinnästä, joten laki koskee perintätoimistojen lisäksi yrityksiä, jotka perivät erääntyneitä saatavia itse.
Perintälain muutokset selkeyttävät yritysvelallisten tilannetta
Lowellin yhtiölakimiehen Maija Karskelan mukaan perintälain olennaisin uudistus on se, että yritysperinnän lainsäädäntö laajenee. Aiemmin yrityssaatavien perintää on ohjannut lähinnä hyvän perintätavan säännös. Tarkempien säännösten puuttuessa velkojien ja perintätoimistojen on ollut hyvin vaikea arvioida kohtuullisten perintäkulujen määrää eri perintätoimenpiteiden osalta. Viranomaisvalvonta on myös sen vuoksi koettu ennakoimattomaksi. Nyt säädökset yritysperinnästä kattavat myös sellaisia asioita, joita on aiemmin säädetty vain kuluttajasaatavista.
– Lakiuudistus oli tervetullut, koska yritysperinnän lainsäädäntö on ollut epäselvää. Uudella lainsäädännöllä yritysvelallisten asema paranee, kun perintäkulut yhdenmukaistuvat, Karskela kertoo. Hän on osallistunut lakimuutoksen työstöön Suomen Perimistoimistojen Liiton edustajana.
Perintälakiuudistuksen myötä laki määrää muun muassa yrityssaatavien perintäkulujen ja -toimenpiteiden enimmäismäärät ja kulullisten perintätoimien aikarajat. Lisäksi sähköisten toimitustapojen käyttö laajenee sekä kuluttaja- että yrityssaatavissa.
Perintälakiuudistus koskee pääasiassa yritysperinnän säädöksiä, mutta mukana on myös muutoksia kuluttajaperintään.
Nykytila ei muutu toivotulla tavalla sähköisten toimitustapojen osalta
Laskujen ja muiden virallisten dokumenttien sähköinen toimitus sähköpostitse, verkko- ja e-laskuna, sähköiseen asiakaskansioon tai sähköiseen postilaatikkoon (OmaPosti tai Kivra) on tuttua monessa yhteydessä, mutta ei perintäkirjeissä. Perinteisesti perintäkirjeet on lainsäädännöllisistä syistä jouduttu lähettämään paperisina kirjeinä. Lakimuutoksessa on edelleen lähdetty siitä, että perintäkirjeiden ensisijainen toimitustapa on paperiposti.
Sähköisen toimitustavan mahdollistaminen uusien säännösten mukaisena sitä haluavalle velalliselle vaatii velalliselta erilaisia toimenpiteitä. Samoin toimitustapapalveluiden tuottaminen ja ylläpito vaatii perintäyhtiöiltä paljon työtä. Tämän vuoksi sähköiset toimitustavat eivät tule yleistymään perinnässä toivotulla tavalla.
Niin velkojien ja perintätoimistojen kuin kuluttajien ja yritysvelallisten tahtotila on ollut siirtyä kohti digitaalista maailmaa. Karskela harmittelee, että sähköisten toimitustapojen osalta siirtymä valitettavasti yhä takkuaa ja lakiuudistuksessa otettiin osittain jopa takapakkia.
– Vaikka kuluttaja olisi ottanut käyttöön sähköisen postilaatikon ja valinnut haluavansa kaiken kirjepostin sinne, ei kuluttajalle voi lähettää maksuvaatimusta sähköiseen postilaatikkoon. Tältä osin Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista, joissa sähköinen postilaatikko on rinnastettu kirjepostiin, Karskela kertoo.
Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista, joissa sähköinen postilaatikko on rinnastettu kirjepostiin.
Samoin, vaikka kuluttaja olisi tehnyt verkkopankissa e-laskutussopimuksen perintätoimiston kanssa ja sopinut perintätoimiston lähettämien maksuvaatimusten toimittamisen sinne, ei tällainen sopimus yksistään riitä maksuvaatimusten lähettämiseen sähköisesti.
Kuluttajilta maksuvaatimuksen sähköinen toimitustapa vaatii erityisen suostumuksen. Uuden lain mukaan kuluttajalle saa lähettää maksuvaatimuksen sähköisesti, jos kuluttaja on antanut 12 kuukautta voimassa olevan suostumuksen. Suostumuksesta on ilmettävä, mikä toimitustapa on kyseessä, minkä perintäyhtiön lähetyksistä on kyse, mitä saatavia suostumus koskee sekä suostumuksen antopäivä ja voimassaoloaika. Perintätoimiston tulee siis hallinnoida suostumuksia ja niiden voimassaoloja erikseen.
Yritysvelalliselle maksuvaatimus voidaan toimittaa sähköisesti, jos yritysvelallisen ja velkojan kesken on käytetty kyseistä laskutustapaa ennen maksuvaatimusta. Kun perintätoimisto perii saatavaa, sen tulisi saada niin sanottu vakiintuneen tavan tieto toimeksiantajaltaan.
Yritysvelallinen voi myös antaa perintätoimistolle erikseen suostumuksen lähettää maksuvaatimus sähköisesti. Aiemmin perintälaissa ei ollut säännöksiä yrityssaatavan maksuvaatimuksen toimitustavasta ja niitä voitiin toimittaa sähköisesti yritysvelallisille, jos yritysvelallisella oli verkkolaskutusmahdollisuus.
Tratan, eli julkisuusuhkaisen maksuvaatimuksen, sähköiseen toimitustapaan vaaditaan taas aina erillinen suostumus.
Karskelan mukaan suostumusten pyytäminen, vakiintuneen tavan selvittely ja hallinnoiminen vaativat perintätoimistoilta järjestelmien teknistä kehitystä, ennen kuin lain mukainen suostumusten kerääminen on mahdollista.
– Aikaisemmin järjestelmissä ei ole tarvittu mekanismia muun muassa toimitustapojen suostumuksen saamiselle tai suostumuksen aikarajoille, Karskela lisää.
Laissa on ymmärretty ammattimaisen perinnän tarpeellisuus
Karskela pitää lakiuudistuksessa hyvänä sitä, että ammattimainen perintätoiminnan harjoittaminen on yhä huomioitu lainsäädännössä erikseen.
– Maksuvaatimuksen voi jatkossakin lähettää vain ammattimainen perintätoimintaa harjoittava taho. Perintä on ymmärretty elinkeinoksi, eikä lainsäädäntö romuta laadukasta, ammattimaista vapaaehtoista yritysperintää. Tästä hyötyy koko luotolliseen kaupankäyntiin perustuva yhteiskunta.
Tratta on suomalaisen elinkeinoelämän yli satavuotias innovaatio, joka alun perin
perustui vain liiketapaan, mutta joka myöhemmin säädettiin myös perintälakiin. Karskela iloitsee, että tratta on huomioitu myös uudessa lainsäädännössä.
– Myös lainsäätäjät ovat olleet yksimielisiä siitä, että tratta on tehokas ja tarkoituksenmukainen perintätoimenpide, joka toimii hyvin yritysperinnässä.
Tratta on tehokas ja tarkoituksenmukainen perintätoimenpide, joka toimii hyvin yritysperinnässä.
Vaikka loikka digitaaliseen maailmaan ei ollut yhtä suuri kuin toivottiin, Karskela on silti tyytyväinen, että lainsäätäjät ovat halunneet mahdollistaa sähköiset toimitustavat – vaikka se vaatiikin vielä kehitystyötä.
Velkojia Karskela muistuttaa tutustumaan uudistuneen perintälain säädöksiin.
– Jos velkoja hoitaa itse osan perinnästä, kuten maksumuistutuksien lähettämisen, velkojan tulee huomioida esimerkiksi aikarajojen muutokset.
