Digi- ja dataloikasta puhutaan enemmän kuin koskaan, mutta sanoja on toistaiseksi enemmän kuin tekoja, arvioi Etlan johtava tutkija, Aalto-yliopiston työelämäprofessori Timo Seppälä.
– En usko, että mitään suurempaa data- tai digihyppyä on viime vuosina otettu. Pikemminkin on tehty pieniä muutoksia käytäntöihin, kuten siirrytty käyttämään laajemmin videopuheluita. Kansainvälisissä konserneissa ne ovat olleet käytössä jo vuosikausia, Seppälä sanoo.
Datatalous voisi olla yrityksille nykyistä laajempi kilpailuvaltti. Datan avulla voi kerätä ymmärrystä siitä, millaisia tuotteita ja palveluita pitäisi kehittää. Jos saadusta datasta ei ole itselle hyötyä, se saattaa auttaa nykyisiä ja uusia yhteistyökumppaneita. Dataekosysteemeissä yritykset sidosryhmineen jakavat keskenään tietoa, mikä luo tehokkuutta ja uusia innovaatioita.
Sisäisesti dataa toki hyödynnetään yrityksissä jo, mutta hyöty jää Seppälän mukaan vaillinaiseksi, jos tietoa ei jaeta yritysrajojen ulkopuolelle. Keskeisin pullonkaula datan jakamisessa ovat yritysten väliset sopimukset.
– B2C-puolella informaation jakaminen ja vaihtaminen on ollut huomattavasti helpompaa. Kuluttajat on saatu kymmenien sivujen sopimusehtojen avulla luovuttamaan oikeus kerätä ja jakaa dataa, Seppälä sanoo.
B2B-maailmassa sama kikka ei ole mennyt läpi, sillä sopimukset liittyvät usein huomattavasti isompiin investointeihin ja sopimuksia laativat juristit.
Seppälä uskoo, että yritykset eivät uskalla luovuttaa tietojaan ulkopuolisille. Pelkona on, että sopimuskumppanille päätyy tietoa, jonka jakaminen voi vaikuttaa yrityksen markkina-arvoon. Käytännössä informaatiota jaetaan hyvin pienissä verkostoissa, ja näin taloudelliset kerrannaisvaikutukset jäävät myös vähäisiksi.
Datataloutta hidastavat Timo Seppälän mukaan yhteistyökumppaneiden väliset sopimukset: datan jakamisesta ei ole välttämättä sovittu mitään.
Muutamat yritykset päässeet vauhtiin, valtaosa ei
Kouluarvosanaksi suomalaisyritysten datan hyödyntämisestä Seppälä antaisi kutosen.
– On muutamia yrityksiä, jotka ovat päässeet vauhtiin ja joissa dataa osataan hyödyntää sisäisesti. B2C-yrityksissä on edelläkävijöitä erityisesti ruoan ja matkustuspalveluiden puolella, mutta kokonaisuutena olemme Suomessa aivan lähtökuopissa.
Sen sijaan etenkin teollisuudessa painitaan aina vain saman ongelman kanssa: mitä tietoa uskalletaan jakaa. Esimerkiksi salassapidettävän aineiston ja dataa saavan sisäpiirin määrittely tarkoittaa merkittävää lisäponnistusta, johon harvalla pörssiyhtiöllä on kiinnostusta.
On muutamia yrityksiä, jotka ovat päässeet vauhtiin. Kokonaisuutena olemme Suomessa lähtökuopissa.
Sitran kyselytutkimuksessa suomalaisyritykset suhtautuivat datatalouden mahdollisuuksiin penseämmin kuin verrokkimaat Alankomaat, Ranska ja Saksa: vain noin kolmannes suomalaisvastaajista näki datataloudessa kilpailuetua omalle yritykselleen. Seppälä arvelee suomalaisyritykset uskovankin datan hyötyihin vasta sitten, kun ne voi oikeasti nähdä.
– Suomalaiset ovat realisteja, joskus jopa inhorealisteja. Datan jakamiseen liittyy paljon hypeä, kuten esimerkiksi lohkoketjuihin ja tekoälyynkin, Seppälä sanoo.
Osin käynnistyneelle datan hyödyntämiselle on syntynyt myös vastakkaisia vetosuuntia. B2C-yrityksissä datan hyödyntäminen ja jakaminen on jo vaikeutunut sen myötä, kun verkkomaksamiseen alettiin vaatia vahvaa tunnistautumista. Nykyinen ja uusi EU:n lainsäädäntö saattaa jatkossa olennaisesti hankaloittaa datan hyödyntämistä ja jakamista.
– On iso kysymys, miten EU:n lainsäädäntö vaikuttaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn. Täällä vaaditaan yrityksiltä eri asioita kuin muualla maailmassa, Seppälä sanoo.
Kriittinen data tulee määritellä, jotta jakamisen ehdoista voidaan sopia
Jotta data ei jäisi rasitteeksi ja riskiksi vaan poikisi kasvua, on tehtävä merkittäviä muutoksia toimintatapoihin. Ensisijaisesti Seppälä neuvoo käymään läpi sopimusten kirjaukset.
– Datan jakamisesta ei ole välttämättä sovittu mitään, jolloin sopimukset tulisi solmia näiltä osin uudelleen.
Seppälän mukaan yritysten kannattaa miettiä datan hyödyntämiselle ja jakamiselle erilliset sopimusehdot sekä asiakas- että toimittajapäässä. Sopimusten päivittäminen on pitkä prosessi, mutta välttämätön toimenpide, kun tavoitellaan datan hyötyjä.
Vuonna 2019 Seppälä oli mukana laatimassa Teknologiateollisuudelle datan jakamisen malliehtoja, joiden pohjalta yritysten on entistä helpompi viedä ehdot omiin sopimuksiin. Työryhmään kuului myös joukko Teknologiateollisuuden jäsenyrityksiä.
Ennen sopimusten päivittämistä yritysten tulee määrittää, mikä osa datasta voi vaikuttaa arvostukseen ja sitä kautta pörssikurssiin. Tämän selvittämiseksi tarvitaan juristin lisäksi asiakkaista, tuotannosta, hankinnoista ja sijoittajaviestinnästä vastaavia asiantuntijoita.
Jaettavan datan määrittelyssä yrityksiä auttaa Seppälän mukaan tiedon jaottelu neljään koriin: Ensimmäiseen kuuluu liiketoimintakriittinen data ja toiseen se, mitä voidaan jakaa sopimusten kautta eri toimijoille. Kolmanteen koriin kuuluu teollisuustoimijoiden kanssa jaettava tieto ja neljänteen kaikille avoin data. Kun datan kategorisointi on kunnossa, potentiaalisten liikekumppaneiden käyttöön on helpompi antaa dataa, jota ei voida itse hyödyntää.
– Toistaiseksi yritykset ovat olleet varovaisia edes aloittamaan datan kategorisointia tai sopimusten uusimista. Sopimukset ovat edelleen yrityksille iso kysymys. Suurin pelko on, että jaetaan liikaa, Seppälä sanoo.
Seppälä uskoo kehityksen kääntyvän, kun kokeilut muuttuvat käytännöiksi. Positiiviset tulokset, uudet toimintamallit ja innovaatiot nopeuttavat myös siirtymistä dataekosysteemeihin.
